YVO 70v: Koko Ylivieska vesijohdon piiriin
Ylivieskan keskustassa vesijohto- ja viemärirakentaminen eteni pitkälle uusien kaava-alueiden rakentamisen kanssa. 1970-luvulla asuntorakentaminen Ylivieskassa poikkeuksellisen voimakasta ja uusia alueita kaavoitettiin etenkin omakotirakentamiseen.
Halukkuus liittyä Vesiosuuskunnan verkostoon oli suuri kaikilla kyläkulmilla eikä Vesiosuuskunnan tarvinnut markkinoida palvelujaan uusien asiakkaiden saamiseksi. Ongelmana osuuskunnan näkökulmasta oli hankkeiden rahoitus, mikä piti vuosikaudet talouden tiukalla. Huolimatta rahoitukseen liittyneistä ongelmista Vesiosuuskunta toimi aktiivisesti syrjäisimpienkin asuinseutujen vesittämiseksi ja kolmenkymmenen vuoden rakentamisen jälkeen oli käytännössä koko Ylivieska järjestetyn vesihuollon piirissä.
Korteperän vesijohdon ja joen alituksen valmistumisen jälkeen 1970, Ylivieskan ja Alavieskan johdot liitettiin yhteen. Tämän jälkeen alavieskalaiset saivat talousvetensä Ylivieskasta, ja Alavieskan vesihuolto liittyi Ylivieskan vesitornin painepiiriin.
Sievin tien varressa sijaitsevien Nisuperän ja Perkkiönperän asukkaat esittivät syykuussa 1973 Vesiosuuskunnalle vesijohdon rakentamista. Koemerkinnän jälkeen hallitus päätti tehdä jatkoselvittelyjä asiassa. Hankkeeseen palattiin tammikuussa 1976, jolloin Osmo Sipilä esitti suunnitelman laatimista Nisunperän-Kuovilan alueelle. Suunnitelma Perälä-Nisunperä-Perkkiönperä vesijohdosta valmistui 1977 ja maastotutkimuksiin osallistuivat myös alueen asukkaat. Perälä pääsi vesijohdon piiriin samana vuonna, mutta Nisunperälle ja Perkkiönperälle vesijohto saatiin vuoden 1978 puolella. Keväällä 1981 vesijohtoa jatkettiin Kuovilaan saakka ja vuonna 2017 Oja- ja Ylivieskankylän metsästysyhdistys ry:n Mäkituvalle, jonne se Sievin tien varressa päättyykin. Ylivieskan kaupungin alueeseen Sievin rajalla kuuluva Reikko ja Leppälä on liitetty Sievin Vesiosuuskunnan jakeluverkostoon.
Säilynperän asukkaat anoivat vuoden 1973 syksyllä vesijohtoa, johon oli heti valmis liittymään alueen taloista seitsemän ja myöhemmin neljä. Vesiosuuskunnan ensimmäisen suunnitelman kustannusarvio oli 73 000 markkaa, josta louhintatöiden osuus oli peräti 46 000 markkaa. Hallitus päätti selvittää halvempia vaihtoehtoja. Huolellisen suunnittelun ja maaperätutkimusten avulla onnistuttiinkin löytämään vaihtoehto, jossa päästiin vähemmillä kallion louhintakustannuksilla. Vesijohto alueen talouksiin saatiin vuonna 1974.
Visurin alue saatiin osittain vesitettyä jo 1970, kun Ylivieskan ja Raudaskylän välinen päävesijohto valmistui. Loput asukkaat anoivat vesijohdon rakentamista syksyllä 1975. Työ tehtiin vuonna 1976 samoihin aikoihin läheisen Sorvistonperän alueen kanssa.
Vesijohto Löytynperältä Kariperälle saatiin valmiiksi myös vuonna 1976. Hankkeen toteuttaminen edellytti kaupungin avustusta.
Vähäkangas-Pesälä vesijohdon rakentamiseen saatiin korkotukilainaa, mutta kun se kattoi vain 32 prosenttia 154 000 markan rakentamiskustannuksista ja liittymisrahoituskin jäi 8 prosenttiin anottiin kaupungilta avustusta investointiin. Anottua summaa ei kokonaan saatu, mutta saatu 50 000 markan avustus riitti urakan käynnistämiseen syksyllä 1977.
Ylivieskan keskustan lähellä olevan Salmiperän asukkaan olivat useaan otteeseen anoneet vesijohtoa, mutta he saivat odottaa vuoroaan aina vuoteen 1979 saakka, jolloin saivat vaihtaa ruosteisen kaivoveden Kiiskilän kirkkaaseen.
Tuomiperän-Kankaan alueen vesijohtotöiden valmistuttua, aloitettiin maastotutkimukset vesijohdon jatkamiseksi Järviperälle ja Teikkoon. Toukokuussa 1979 näiden kyläkuntien asukkaat esittivät Vesiosuuskunnalle vesijohdon rakentamista. Hankkeen kokonaiskustannusarvio oli 475 000 markkaa. Rahoitus saatiin järjestettyä korkotukilainalla, kaupungin avustuksella, valtion vesihuoltoavustuksella ja liittymismaksuilla siten, että rakentaminen päästiin aloittamaan keväällä 1980.
Teikon linjan valmistumisen jälkeen anoi Oulaisten puolella Härössä asuva Yrjö Härö vesijohdon jatkamista Rahkaperältä Häröön. Johto-osan pituus oli 1220 metriä ja kustannusarvio oli yli 63 000 markkaa, josta louhintatöiden osuus oli noin 40 prosenttia. Koska hanke oli taloudellisesti varsin kallis, esitti hallitus Oulaisten kaupungin osallistumista hankkeeseen. Jouluaaton aattona 1980 pidetyssä neuvottelussa Ylivieskan ja Oulaisten vesiosuuskuntien johtajat ja Yrjö Härö sopivat, että Ylivieskan Vesiosuuskunta luovuttaa putkimateriaalin ko. johto-osalle ja tarkentaa sijoitusta alkupäässä olevan kallio-osuuden pienentämiseksi ja liittyjät suorittavat rakennustyöt omalla kustannuksellaan.
Harvaperän asukkaat anoivat pääsyä vesijohdon piiriin vuoden 1981 alussa. Kun rahoitus järjestyi, rakentaminen aloitettiin ja kokonaisuudessaan Harvaperä saatiin vesitettyä 1983. Harvaperältä vedettiin samana vuonna myös kahden ja puolen kilometrin mittainen vesijohtoputki Ratiseen.
Katajaperän vesijohtoverkosto laajentaminen Kurulaan tapahtui syksyllä 1980 ja vesijohto välille Katajaperä-Sääskelä 1982. Näiden rakentamiseen saatiin kaupungin avustusta kuten myös samaan aikaan suoritettuun vesijohtotyöhön välillä Rauhaperä-Lintonen.
Syyskuussa 1980 pidetyssä hallituksen kokouksessa käsiteltiin suunnitelmaa 900 metrin vesijohdon rakentamiseksi välille Ranta-Partala. Väli osoittautui kallioisuutensa vuoksi vaikeasti toteutettavaksi. Kun suunnitelmasta 380 metriä oli kaivettavuudeltaan helppoa ja osalle oli liitettävissä neljä asuinrakennusta, tämä osuus rakennettiin heti, mutta loppu osalle päätettiin selvittää vaihtoehtoisia ”kalliottomia” sijoituksia. Valmiiksi Partalan vesijohtotyö saatiin vuonna 1983.
Vajaa pari kilometriä pitkä vesijohto Tuomiperältä Äkkilään rakennettiin vuonna 1982. Lyhyempiä urakoita olivat samana vuonna rakennetut johto-osat Raudaskylä-Norola ja Rahkasaari-Raudaskylä.
Pyykankaan asukkaat anoivat vesijohdon ja palopostin rakentamista vuonna 1982. Rahoitus saatiin järjestymään vuodelle 1984, jolloin se myös toteutettiin. Pyykankaan liityttyä vesijohtoverkostoon, asutuista kyläkulmista vain Hietaperä jäi edelleen vaille vesijohtoa. Sekin puute poistui vuonna 1999, jolloin hietaperäset pääsivät vesijohdon piiriin.
Viimeisimpiä haja-asutusalueella toteutettuja suurempia rakennuskohteita on ollut Yrttikorpi, jonne vesijohto rakennettiin vuonna 2000. Tämän jälkeen rakentaminen on keskittynyt pääasiassa uusille kaavoitetuille asuinalueille keskustan tuntumassa. Haja-asutusalueilla on täydennetty verkostoa siltä osin, kun uusia tarpeita on ilmaantunut.
Nyt vuonna 2022 99,8 prosenttia Ylivieskan talouksista on yleisen vesijohdon piirissä.
Kalajokilaakso 15.11.1990:
