YVO 70v: Yleiseksi vesilaitokseksi

Yleisistä vesi- ja viemärilaitoksista annetun lain (982/77) perusteella Vesiosuuskunnan hallitus esitti toukokuussa 1980 Ylivieskan kaupunginvaltuustolle, että Ylivieskan Vesiosuuskunta hyväksyttäisiin lain mukaiseksi yleiseksi vesilaitokseksi. Samassa hakemuksessa esitettiin vahvistettavaksi vesilaitoksen toiminta-alue.

Vesihuoltolain mukaan kunnan alueella vesihuoltolaitosten toiminta-alueiden tulee kattaa alueet, joilla kiinteistöjen liittäminen vesihuoltolaitoksen vesijohtoon tai jätevesiviemäriin on tarpeen toteutuneen tai suunnitellun yhdyskuntakehityksen vuoksi.

Päätöksessään 25.7.1980 kaupunginvaltuusto hyväksyi Ylivieskan Vesiosuuskunnan yleiseksi vesilaitokseksi ja vahvisti toiminta-alueen, joka vedenjakelun kannalta jakaantui kahteen painetasoalueeseen. Toisen painetasoalueen muodosti pumppaamon ja vesitornin painepiirialue, johon kuuluivat Ylivieskan asemakaava-alue ja sen länsipuolinen haja-asutus. Toisen painetasoalueen muodostivat itäiset haja-asutusalueet, jotka olivat suoraan Vesikolmion pumppaamoiden piirissä, koska jakeluverkko oli liitetty suoraan Vesikolmion pääsyöttöön.

Vuonna 1993 Vesiosuuskunnan toiminta-aluejako uusittiin kokonaan ja kaupunki jettiin neljään painetasoalueeseen. Vesiosuuskunnan pääpumppaamon ja vesitornin painepiirialueeseen kuuluivat Ylivieskan asemakaava-alue, Niemelänkylä ja osa Ojakylää. Koivukallion paineenkorotusasemanpiiriin kuuluivat Koivukallio, Salmiperä, Perkkiönperä, Nisunperä ja osa Ojakylää. Raudaskylän, Isokosken ja Vähäkankaan painepiiri, joka oli suoraan Vesikolmion pumppaamoiden painepiirissä. Kantokylä, Kankaankylä, Järvelä ja Teikkoperä kuuluivat Pylvään paineenkorotusaseman vaikutuspiiriin. Tuomiperällä painepiiri liittyi yhdysvesijohdolla Oulaisten Vesiosuuskunnan verkkoon.

Viimeisimmän kerran Ylivieskan kaupunginvaltuusto on vahvistanut Ylivieskan Vesiosuuskunnan toiminta-alueen vuonna 2013.

Nykyisin Ylivieskan Vesiosuuskunnan toiminta-alue, joka käsittää käytännössä Ylivieskan kaupungin kaikki asutut alueet, on jaettu 29 mittausalueeseen painepiirien sijaan. Mittausalueiden avulla voidaan seurata vedenkulutuksen vaihteluja ja reagoida nopeasti muuttuviin tilanteisiin. Runkoverkosto on suunniteltu siten, että häiriötilanteissa vettä voidaan johtaa eri alueille useammasta suunnasta, jotta kiinteistöille aiheutuisi mahdollisimman vähän vesikatkoja.