YVO 70v: Ylivieskan vesijohtoverkko laajenee

Ylivieskan ydinkeskustan alueen vesijohtotöiden päästyä hyvään vauhtiin, heräsi kiinnostus vesijohtovettä kohtaan myös muualla.

Koskipuhdon asukkaat yhdessä Yleisradion kanssa esittivät vesijohdon rakentamista radioasemalle saakka. Rakennushanke aloitettiin syksyllä 1954, kun Yleisradio oli valmis huolehtimaan 3 miljoonan markan rahoituksesta, kunnes maataloushallitukselta saatiin lopullinen rahoitus.

Hakalahden alueen rakennustöiden suunnittelu aloitettiin 1955, mutta työt päästiin aloittamaan vasta 1956, kun rahoitusongelmat työllisyyslainan myötä saatiin ratkaistua. Samaan aikaan kunnan omana työllisyystyönä rakennettiin vesijohto ja viemäri sairaalan luota Kirkonkylän uuden kansakoulun tontille. Samana vuonna aloitettiin myös Rantatien vesijohto- ja viemärityöt, josta oli tarkoituksena jatkaa vesijohdon osalta myöhemmin myös Niemelänkylälle.

Vuoden 1956 iso saavutus oli myös se, että VR suurena vedenkäyttäjänä saatiin liittymään mukaan Vesiosuuskuntaan. Tämä mahdollisti aseman seudun vesitornin ja vesisäiliön yhteiskäytön ennen kuin osuuskunta sai rakennuttua oman vesitornin.

Tornin rakentaminen sisältyi vuosien 1958-1962 rakennussuunnitelmaan yhdessä jätevedenpuhdistamon ensimmäisen rakennusvaiheen, Niemelänkylän vesijohdon rakentamisen ja Kirkonkylän vesijohto- ja viemäriverkon laajentamisen kanssa. Rahoituksen saaminen tähän 51 miljoonan markan suunnitelmaan vaati useamman vierailun Helsinkiin maataloushallitukseen hallituksen puheenjohtaja Emil Märselliltä. Lisäksi kunnan mukaan saaminen vaati sen, että paloasema ja palopäällikön asunto oli rakennettava vesitornin yhteyteen.

Vesitornihanke käynnistyi viimein 1959, kun Vesiosuuskunta osti tontin vesitornille ja paloasemalle Rahkolantien ja uuden Oulaisten tien väliseltä alueelta. Veston rakentama vesitorni tuli valmiiksi todelliseen tarpeeseen, sillä Karjapohjolan teurastamon valmistuttua kesällä 1962, Ylivieskan vedenkulutus kasvoi 30 prosentilla, eikä entisellä painesäiliöjärjestelmällä olisi voitu tarvetta tyydyttää. Uusi ja ajanmukainen vesitorni mahdollisti palvelujen jatkuvan kehittämisen ja vesijohtoverkon laajentamisen uusille alueille.

Niemelänkylän vesijohtohankkeen uskottiin vauhdittuvan Visalan sairaalan rakentamisen myötä, mutta sekä kyläläiset että Vesiosuuskunta joutuivat pettymään, kun kuntainliitto päätyi vedenhankinnassa porakaivoon. Vasta 1961, kun Sipilän vanhainkoti haluttiin liittää vesijohtoverkkoon, asiaan palattiin uudemman kerran. Ja tuossa vaiheessa myös Visalan sairaala pyysi uutta hintatarjousta liittymisestä vesijohtoon. Kolmen kilometrin pituinen vesijohto välille Rahkola – Visalansairaala valmistui 1962 ja samalla rakennettiin kunnan työllisyystyönä liittymä Rannan koululle. Silti yhä suuri osa Niemelänkylää jäi ilman puhdasta vesijohtovettä.

Kirkonkylän alueella vesijohto laajeni sitä mukaan kuin sen rakentamiseen saatiin rahoitusta. Merkittävin työ oli joenalitus pumppuaseman ja Kiviojan koulun välillä, jonka jälkeen koulu ja koulun läheisyydessä olevat taloudet saatiin vesijohtoverkoston piiriin.

Vesijohtoveden puhdistuksessa siirryttiin 1957 kaustiksoodan käytöstä kalkin käyttämiseen, koska kalkin ansiosta veden väri parani, veden laatu pysyi tasaisempana ja puhdistuskustannukset alenivat. Kalkin katsottiin myös lisäävän putkiston kestävyyttä. Huono puoli oli veden koveneminen, vaikka se olikin vielä laadultaan normaalia pehmeämpää.

Vuoden 1962 loppuun mennessä Ylivieskaan oli rakennettu 15 620 metriä vesijohtoa ja 8 275 metriä viemäriä. Ja verkostoihin oli liitetty 249 kiinteistöä.