Ylivieskan Vesiosuuskunta 70 vuotta

Ylivieskan Vesiosuuskunta täyttää tänä vuonna 70 vuotta (1952-2022). Julkaisemme vuoden aikana juttuja Vesiosuuskunnan historiasta, siitä missä ollaan nyt ja mihin ollaan menossa. Jos jollain herää kiinnostus tutustua menneeseen aikaan tarkemmin, toimistoltamme löytyy 50-vuotis historiikki Jokivedestä Kiiskilän kirkkaaseen kirjoja, jonka voi saada omakseen.

Tänä päivänä lähes kaikki taloudet Suomessa ovat järjestetyn vesihuollon piirissä. Nykyajan käyttäjille on normaalia, että vettä tulee hanasta sopivalla paineella ja sen voi sellaisenaan käyttää. Vasta jos vedenjakelu keskeytyy tai sen kanssa on laadullisia ongelmia huomaamme, kuinka tärkeässä osassa puhdas käyttövesi elämässämme on.

Ylivieskan Vesiosuuskunta perustettiin 15.7.1952 vastaamaan sodan jälkeisen vesihuollon järjestämisen tarpeeseen. Tätä ennen Ylivieskan vesihuolto perustui lähinnä omiin kaivoihin ja jokirannan vesiyhtymiin, jotka pumppasivat puuputkilla vetensä suoraan Kalajoesta. Näin hankittu vesi oli pääsääntöisesti huonolaatuista, jokivesi likaista ja kaivovesi ruosteista. Talviaikoina kaivot kuivuivat ja käyttövesi piti hakea Kalajoesta, jokeen virtaavista suurimmista ojista tai sulattaa lumesta. Lisäksi puhdistamattoman jokiveden käyttö aiheutti toistuvia lavantauti- ja pikkulavantautiesiintymiä, joiden seurauksena ihmisiä sairastui vakavasti ja kuoli.

Oman vesijohtolaitoksen perustaminen vauhdittui, kun valtio pystyi maaseudun vesi- ja viemärilaitoksista vuonna 1951 annetun uuden asetuksen puitteissa antamaan lainaa ja avustusta jopa 75 prosenttia vesijohtolaitoksen perustamiskustannuksista. Ehtona oli, että laitos täyttää terveydellisesti ja teknisesti hyvän vesijohtolaitoksen vaatimukset.

Pienten vesiyhtymien muodostaminen ei tullut kyseeseen, koska Kalajoen veden laatu oli tutkimusten mukaan niin huonoa, että ilman kunnollista puhdistuslaitosta sitä ei voinut käyttää ruokavetenä. Myös muita veden lähteitä tutkittiin. Yhtenä vaihtoehtona oli johtaa vesi Kekajärvestä, koska se olisi kelvannut ilman kemiallista puhdistusta talousvedeksi, mutta vesi ei olisi riittänyt Ylivieskan vedenkulutukseen. Ylivieskan alueen pohjavesialueiden tutkimuksista kävi ilmi, että hyvä laatuisia lähdevesiä ei myöskään ollut riittävästi.

Kiinnostus Vesiosuuskuntaa kohtaan ei aluksi ollut ennakoidun innostunutta. Olemassa olevien vesiyhtymien toiminnan lopettaminen ja jäsenten liittyminen uuteen osuuskuntaan vaati pitkällisiä neuvotteluja. Mutta ilman niitä ei 52 miljoonan markan vesijohtohankkeen ensimmäistä vaihetta, runkolinjojen ja vedenpuhdistamon rakentamista olisi pystytty toteuttamaan.

Vedenottamon ja puhdistusaseman paikaksi valikoitui Suvannon urheilualueen takana sijaitseva alue. Vesi- ja viemärijohdon rakennustyöt alkoivat maaliskuussa 1954. Pumppuasema ja vedenpuhdistuslaitos otettiin käyttöön 1955, jolloin myös taajama-alueen Rahkolanranta-osuusmeijeri ja sairaala-Pappilanranta runkolinjojen rakennustyöt saatiin valmiiksi. Ensimmäisen toimintavuoden aikana Vesiosuuskunta rakensi vesijohtoa 4,8 km ja viemärijohtoa 2,9 km. Paloposteja oli käytössä 14 kpl. Vesijohtoon liitettiin 49 kiinteistöä.

Näin Ylivieskan Vesiosuuskunta aloitti toimintansa ylivieskalaisten vedenjakelijana