YVO 70v: Viemäriverkosto kauppalalle
Ylivieskan Vesiosuuskunta on aktiivisesti osallistunut Ylivieskan viemäriverkoston rakentamiseen osuuskunnan perustamisesta lähtien. Jätevedet johdettiin ennen kunnollista viemäriverkkoa ja jätevedenpuhdistuslaitosta monesti suoraan Kalajokeen, joka aiheutti lavantautiepidemioita. Tilanteen surkeutta kuvasi palstallaan Kalajokilaaksossa Jokirannan Janne 23.4.1952:
”Kerrallinen tutkimus totesi Kalajoen kesävedessä olevan 35 prosenttia sitä ”ihtiään” ja toinen tutkimus tiesi, etteivät edes puiset vesijohtoputket kestä veden sisältämien happojen syövyttävää voimaa. Suuren kirkonkylän ”päristyslaudat” johtavat poikkeuksetta nyt jokeen – minnepä muualle – ja samoilta seuduilta kiskovat pumput ylös valmiiksi höystettyä kahvivettä. Puistattaa kun ajattelee. Likajohdoissa on setään suodatinkaivot välillä, mutta ei olisi väliä vaikka ei olisikaan. Eräät suuret taloyhtiöt, kun kuulemma sen kun keikauttavat suoraan jokeen talven aikana kerätyt jätekasat mädäntyneine ruoanjätteineen, likasangon sisälmyksineen ja kaikkine mitä tuollainen kaukaa kierrettävä jäteläjä voi sisältää. Puolisen kilometriä alempana ryypätä täräytetään samaa vettä ja ihmetellään, että on se tautista aikaa.”
Ylivieskan Vesiosuuskunta aloitti viemäriverkoston rakentamisen Ylivieskan taajama-alueelle samaan aikaan kuin vesijohtoverkostoa alettiin rakentamaan. Koska rakennuslain mukaisesti viemärin rakentaminen ja kunnossapito kuului kuntien tehtäviin, perustettiin kunnan ja Vesiosuuskunnan yhteinen toimikunta sopimaan viemärilaitoksen tulevista järjestelyistä talvella 1960. Huhtikuussa pidetyssä kokouksessa tehtiin Vesiosuuskunnan ja kunnan kesken sopimusehdotus, jota ei kuitenkaan hyväksytty päättävissä elimissä.
Asiaan palattiin vuonna 1964, jolloin Ylivieskan rakennuslautakunta esitti tutkittavaksi Vesiosuuskunnan ja viemärilaitoksen kunnallistamista. Asia eteni varsin verkkaisesti, sillä asiaan palattiin seuraavan kerran vasta huhtikuussa 1966, jolloin Emil Märsell selvitti hallituksen jäsenille kauppalan edustajien kanssa käymiään neuvotteluja. Kun kauppala oli valinnut omat neuvottelijansa, valitsi Vesiosuuskunta neuvottelijoikseen Märsellin, Veikko Hassisen ja Jalmari Jokisen. Heille annettiin valtuudet neuvotella asiasta myös maataloushallituksen kanssa.
Kun kauppalaninsinööri Veikko Sorvisto teki alkuvuodesta 1967 sopimusehdotuksen viemäriverkoston luovuttamiseksi kauppalan hallintaan, alkoi hanke vihdoinkin edetä. Päätös viemäriverkoston siirtämisestä kauppalan hallintaan tehtiin osuuskuntakokouksessa 25.4.1967. Sopimuksen mukaan vanha viemäriverkosto jäi edelleen Vesiosuukunnan omistukseen, vaikka vastuu ja huolehtiminen viemärilaitoksen suunnittelusta, rakentamisesta, teknillisestä huollosta, tarkastuksista ja liittymälupien myöntämisestä siirtyi kauppalalle.
Viemäriverkon hallintasopimus Vesiosuuskunnan ja kauppalan kesken allekirjoitettiin 11.10.1967. Sopimus Vesiosuuskunnan ja Ylivieskan kaupungin kanssa oli voimassa vuoteen 1983 saakka. Vuoden 1982 puolella aloitettiin neuvottelut Vesiosuuskunnan vielä omistaman ja kaupungin hallinnoiman viemäriverkoston luovuttamisesta kaupungille. Keskustelut saatiin päätökseen kevättalvella 1983, jolloin Vesiosuuskunta luovutti omistamansa viemäriverkoston kaupungille.
Vuoteen 2010 saakka uusien kaava-alueiden rakentamisen yhteydessä työmailla oli sekä kaupungilta että Vesiosuuskunnalta omat asentajansa. Kaupungin asentajien siirtyessä Vesiosuuskunnan palvelukseen, on Vesiosuuskunta myynyt osan asentajien työpanoksesta kaupungille viemäriverkon rakentamiseen.
Kuluttajille näkyvin kaupungin ja Vesiosuuskunnan yhteistyö on jätevesimaksujen perintä vesilaskutuksen yhteydessä. Lisäksi Vesiosuuskunta tekee jätevesiliittymissopimukset, joka helpottaa asiakasta, kun hänen ei tarvitse asioida useassa paikassa.
Aika ajoin on virinnyt keskustelua Vesiosuuskunnan kunnallistamisesta tai jätevesiverkoston siirtämisestä osuuskunnan hallintaan, mutta lopputulema on ollut aina sama: Näin on hyvä. Yhteisissä keskusteluissa on todettu, että verkostojen omistajuudella ei ole merkitystä, vaan pääasia on, että yhteistyö toimii ja asiakkaat saavat palvelut laitoksilta helposti.
Lehtijuttuja vuosien varrelta:
